Ostaisitko tältä naiselta vihanneksia tai hedelmiä. Tiukka ilme, puolen sataa korua, muutama sulka hiuksissa ja rento kangas kiedottuna vaatteeksi. Naamalla ikää ja kokemusta. ja vielä virne kovassa auringon paisteessa. Nuo banaanit muuten olivat hyviä!
Kolmasosan kuvasta täyttää sipulivuori. Tuoreita, raikkaita punasipulin näköisiä sipuleja. Harmi, etten tarvitse sipuleita, kun ruokahuolto on ravintolassa. Hyvännäköiset korianteriniput on toinen herkku, joka jää ostamatta.
Mies myy vihanneksia. Kurkkuja, tomaatteja, isoja punajuuria, pieniä munakoisoja, papuja porkkanoita ja olisiko joku lohko kurpitsaa myös. Hän asettelee myytävät tuotteet huolella esille eikä pidä kauheasti meteliä, niin kuin aika monet muut kauppiaat: “papuja, papuuja, papuuuja, PAPUJA!”.
Mapusan linja-autoasemalla ei ole mitään järjestelmää… Iso aukio, jossa bussit odottelevat kyytiläisiä, Määränpäitä huudellaan ja useimmat reittiselosteet ovat paikallisilla kirjaimilla. Turistipaikat on tosin kirjoitettu ihan tutuilla aakkosilla. Kuvassa monenkirjavia busseja ja ihmisvilinää.
Torin reunusta talon toisessa kerroksessa on myös jotain toimintaa. Nuori mies istuskelee kaiteella Rouva sattui juuri katsomaan minuun päin – eikä hymyile – ja parrakas mies vielä taustalla tekee mitä tekee. Mielenkiinnon herätti oikeastaan tuo kaide, joka on myös alakerran siipikarjateurastamon kyltti. Haalistunut, mutta hauskasti maalattu kana ja iskevä mainoslause: “Daily fresh”! Muissa kuvissa onkin sitten niitä tuoreita kanoja.
Uskoisin, että naisella on kädessä nippu korianteria. Laiha, kuivakka ja harmaahiuksinen vanha rouva, ja hymyilee. Mutta ei kameralle: ei tiedä että jäi kuvaan. Kysyin yhdeltä mielestäni aika vanhan näköiseltä naiselta – ei kuitenkaan tältä korianternaiselta, että minkä ikäinen hän on – kun oli ensin tiedustellut minun ikääni. 25 oli vastaus. Joko hän ei tiennyt ikäänsä tai sitten kiivas sesonki Goassa ja loppuvuodesta hiekkaa vadilla kantaen eläminen oli jättänyt jäljet kasvoihin.
