Vilkas kylätie Intiassa, Karnatakan osavaltiossa, Sanapurin kylässä.

Kylä on lähellä ikiaikaista pyhiinvaelluskohdetta ja nykyistä Unescon maailmanperintökohdetta Hampia. Tungabhadra-joki virtaa Hampin läpi, ja se on ylitettävä pienellä veneellä päästäkseen Hampista suoraan Sanapuriin. Toki autolla pääsee siltaa pitkin yli, mutta menitpä jokea kumpaan suuntaan tahansa, on ajettava noin 40 kilometrin ylimääräinen lenkki. Hampin kohdalta joen ylittävää siltaa on yritetty rakentaakin, mutta viimeisin romahti rakennustöiden loppuvaiheessa 2009. Jokea seuraileva tie halkaisee kylän, ja asutuksen läpi puskee äänekäs ja vaarallinen liikennevirta: linja-autoja, kuorma-autoja, maastureita, traktoreita, mopoautoja ja kaikkea mahdollista pienempää liikkujaa.

Napsauta tästä, jos haluat katsoa kuvan kuvaa.

Istun teelasillisella kylän kahvilassa. Istahdan siihen, kun tauolla olevat kylän miehet viittilöivät vapaata tuolia ja huutelevat minulle keittiöstä teetä. Kamerani vähän normaalia pidemmällä optiikalla saan vangittua tien tapahtumia turvallisesti samalla kun nautiskelen äkkimakeaa maitoteetä.

Vauhti on hurjin maastureilla. Ehkä ne ovat kuitenkin myös turvallisimpia kulkuvälineitä. Ainakin niille, jotka matkustavat painavissa ja tukevasti puskuroiduissa autoissa sisällä. Silmäilin tilastoa, josta kävi ilmi, että Intiassa vain noin 17 % liikenteessä kuolleista on ajoneuvojen kuljettajia, mutta esimerkiksi kun Suomessa rysähtää, niin kuolleista yli 60 % on kuljettajia. Tokipa tietysti ihmisten lukumääräkin per ajoneuvo selittää tuota, koska tässäkin kuvassa toisessa ajoneuvossa on siis viisi henkilöä, ja maasturista voi nähdä kolme tai neljä matkalaista etupenkillä – saatikka sitten muut matkustajat takapenkeillä. Suomessahan autoillaan aika usein yksin. Kuvassa on myös pari kaksipyöräistä moottoriajoneuvoa. Toista ajaa hyväryhtinen, valkokaapuinen mies. Taaemmalla motoristilla on ainakin yksi matkustaja kyydissä – mahdollisesti toinenkin, josta tosin ei näy kuin valkohousuinen polvi.

Torvi soi, ja kapeasta soratiestä nousee kurkkua kaivava ja hampaissa narskuva pöly. Kuvasta voi aistia, että maasturin kuljettaja ohjaa yhdellä rennolla kädellä – toinen on tyylikkäästi puoliksi ulkona sivuikkunasta. Traktorin mieskuljettajalla on käsi tiukasti ratissa ja toinen ehkä vaihdekepin nupilla hakemassa tilanteeseen sopivampaa vaihdetta. Näyttäisi, että hänellä on vieressä, lokasuojan päällä kyydissä vaimo, ja kolme tytärtä peräkärryssä. Rouvalla on sylissä niitein koristeltu ja kukkakuvioitu olkalaukku. Yksi peräkärryn tytöistä näkee ehkä jotain, mitä muut eivät ole vielä ehkä huomanneet. Hän osoittaa kädellä eteenpäin ja ehkä huutaa jotain. Toinen tyttäristä tähyilee samaan suuntaan, mutta kolmas istuu selkä menosuuntaan hyvin hunnutettuna – joskin myös traktorin kuljettajan katoksen tukipilarin takana melkein näkymättömissä. Isännän ja rouvan ilmeistä ei voi mitään päätellä, koska kuvassa kasvot jäävät traktorin pystyssä törröttävän pakoputken ja koristetupsun taakse. Maastoauton reunimmainen matkustaja katsoo suoraan sivulle: ehkä juuri tuota viittilöivää tyttöä.

Kylän raitilla käyskentelee tietysti yleensä aina lehmiä. Niitä hätistellään kohteliaasti kauemmaksi talojen edustoilta ja kauppojen edustoilta, mutta muutoin ne saavat aika rauhassa liikkua omaan tahtiinsa. Kuvaan ei tällä kertaa osunut yhtään arvostaan ja asemastaan tietoista lehmää. Yksi koira toki makoilee aivan tien vieressä eikä ole huomaavinaankaan ohi syöksyvää autoa.

Traktori on koristeltu kankailla, ketjuilla, koristekirjoituksilla, tupsuilla ja kukilla. Kukkaseppele on hyvin yleinen ajoneuvojenkin koriste. Se hankitaan usein aamulla tuoreena, ja se suojaa matkalaisia onnettomuuksilta. Lisäksi ajoneuvojen kojelaudat varustetaan useilla uskonnollisilla symboleilla. Varmuuden vuoksi usein ainakin kristittyjen, hindujen ja buddhalaisten symboleilla. Oikein tarkkaan jos katsoo, niin molempien ajoneuvojen etupuskurista roikkuu narussa myös simpukankuori. Traktorin etupuskurista roikkuva ja maata viistävä ketjurivistö voisi olla puolestaan jonkinlainen fyysinen suoja tai esteiden raivaaja. Tai sitten se on ihan vaan tyylikkyyden takia. Ketjut heiluvat puolelta toiselle ja juuri kuvanottohetkellä ne ovat heilahtaneet tien reunaan päin. Se kertonee, että on juuri tehty väistöliike tien reunaan päin, ja ketjujen päät jatkavat heilahdusliikettä vielä hetken.

Traktori on punainen. Jos meillä Euroopassa on punainen auto tai traktori, niin se on useimmiten selkeän kirkas ja puhdas punainen. Intiassa värit ovat jotenkin erilaisia – usein murrettuja, mutta voimakkaita. Tämäkin traktori on marjapuuronpunainen. Pohjaväriä on koristeltu muutamalla keltaisella raidalla. Ajajan katos on varmaan lisävaruste ja sen sininen väri on lähinnä vanhan Suomen lipun ristiä – vaalea ja murrettu sininen. Katos on somistettu runkoon sopivaksi vaaleanpunaisella matalalla laskostetulla verholla, joka kiertää katoksen reunaa. Traktorin etupään ulottuvuuksien arvioimisen avuksi on asennettu metalliputket, ja maalattu Intian lipun väreihin: vihreä, valkoinen ja oranssi. Putket on hitsattu kiinni lisävarustepuskuriin, josta edellä mainitut keltaiset ketjutkin roikkuvat. Lisäpuskurin väri ei ole ihan sama kuin itse traktorin, mutta niin lähellä, että lienee tarkoitettu samaksi. Keskimmäisen hunnutetun tyttären puku on sävy-sävyyn traktorin kanssa, mutta tämä lienee sattuma. Värejä Intiassa käytetään – siitä on pohjoismainen viileä yksivärinen tyyli kaukana. Traktori onkin koristeltu vielä monenkirjavilla kangassuikaleilla.

Maastoauto on todennäköisesti aika uusi ja hopeanvärinen. Modernia autoa ei ole ehkä raaskittu tai ehditty vielä koristella kovin paljoa. Karjapuskurissa on toki tyylikkäät raidat vaaleansinistä, vihreää, keltaista, oranssia ja punaista. Tuulilasista noin puolet – neljäsosa ylhäältä ja neljäsosa alhaalta – on teipattu umpeen. Teippauksen värinä on vihreä, jonka sanoisin olevan lähinnä ”green scrubs” värikoodiltaan #4F8E83 tai ”MediumAquaMarine”, #66CDAA. Värien nimet ja koodit eivät tietysti paljon kerro, ja värien kuvailu on todella vaikeaa. Usein näkeville kuvailussa auttaa vertaaminen johonkin muuhun konkreettiseen samanvärisenä pysyvään: marjapuuro, ruoste, lime, lohi, jne. Mutta millainen on sähkönsininen? Alkoi kiinnostaa tuo aikaisempi ”marjapuuronpunainen” ja etsiskelin sitäkin: indianred3, intianpunainen, #CD5C5C. Olipa kiva nimiyllätys! Eri pinnoilla värit näyttävät kovin erilaiselta. Minun kuvassani tällä kertaa intianpunainen on kiiltävänä peltipintana. Sukelsin lopulta aika syvälle Intian väreihin. Niihin täytyy palata muiden kuvien kuvailussa.

Niin, ja maastoauton tuulilasin yläreunan teippauksessa on vielä punaiset päädyt, jotka päättyvät ja sulautuvat vihreään pohjaan tulenlieskakuvioilla. Punaisella pohjalla on kummassakin reunassa öljylamppusymboli. Ilman noita punaisia kulmakarvoja auton ilme olisikin varsin väritön.

Tiellä on katuvalot, ainakin kylän kohdalla. Taustalla näkyy betoninen valaisinpylväs, jossa roikkuu lampun lisäksi Intialle tyypillinen sekava sähköjohtorykelmä. Se on kuin hiustakku, josta ei kovin helposti ota selvää, minne sähkö menee. Kostealla säällä tolpat sirisevät ja valot vilkkuvat. Maaseudun pikkukylissä vielä kovin usein kaikki sähköt katkeavat toviksi poikkeuksetta joka ilta.

Maastoauton katolla on valtava nyssäkkä tavaraa. Kuluneisiin pressuihin kiedottu ja koottu kattokuorma on sidottu katon taakkatelineeseen naruilla. Sisältö on oletettavasti kangastavaraa, joten olisiko kyseessä vaikkapa jonkin vaatepuodin malliston siirto markkinoille? Vaatteet levitetään joka päivä myytäväksi ja myymättömät kerätään illan pimetessä pois. Kyläteillä näkee toisinaan paljon hurjempiakin kuljetuksia. Muutakin kuin ihmisiä saadaan lastattua uskomattomia määriä mopon tarakalle, käsikärryihin tai traktorin peräkärryyn.

Ai, niin. Intiassa on tietenkin vasemmanpuoleinen liikenne, joten maastoauto kiitää kuvan vasemmassa laidassa kohti katsojaa ja ohitettava on katsojasta nähden oikealla. Kuva on rajattu niin, että ajoneuvot yhdessä täyttävät kuvan leveydestä kolme neljäsosaa. Koira mahtuu aivan kuvan reunaan autojen kohdalle, moottoripyöräilijät ovat takana vasemmalla ylänurkassa, valaisinpylväs keskellä ylhäällä. Etualalla on tyhjää tietä –sen verran kuin kuvaan mahtuu.

http://whc.unesco.org/en/news/487/

http://www.who.int/violence_injury_prevention/road_safety_status/2015/GSRRS2015_data/en/

https://www.sharelatex.com/learn/Using_colours_in_LaTeX

http://www.html-color-names.com/color-chart.php

http://www.december.com/html/spec/color2compact.html