Postaus #6 | 4.11.2019 Kerala Munnar, Ernakulam, Kochi , Mararikulam, Parippu, Kumarakom, Alleppey
Matka alkaa olla kotiin lentoa vaille. Jos kävellen lähtisi, matkaa olisi Googlemapsin mukaan 8 838 kilometriä ja aikaa siihen menisi kävellen ilman pysähdyksiä samaisen sivuston laskemana 1 770 tuntia. Kävelyaika-arvio siksi, että Googlekaan ei uskalla arvioida kuinka kaikkien vuorten ja erämaiden läpi pääsisi autolla tai julkisilla… Noh, onneksi lentokone kulkee nopeasti ja luotettavasti, ja olen Suomessa jo torstai-iltaa.
Edellisen postauksen jälkeen on aikaa vierähtänyt. Olen tehnyt pari Säynätsalon Sanomien taittoa, väsännyt apurahahakemuksia, kierrellyt ja ketsellut. Rantalomaakin viettänyt. Aiheita, joista voisi kirjoitella, on kertynyt paljon, mutta tässä vain lyhyt “loppuraportti”.
Edelleen ihan tajunnanvirtaa, ilman sisällönsuunnittelua tai jälkikorjailua. Anteeksi 🙂
Munnar on tunnettuakin turistialuetta. Äärettömän kauniita teepeltomaisemia ja majoitusta edullisesta luksukseen saakka. Mutta yllättäen vain 20 % väestä saa elantonsa turismista. Mitäs muut tekevät? Kymmenettuhannet työläiset keräävät ja jalostavat teetä. Lähes kaikki teepellot ovat viiden suuryrityksen omistuksessa. Yritykset tarjoavat työläisille asunnon, koulutuksen, terveydenhuollon, sähkön… ja 450 rupiaa palkkaa/päivä. Päiväpalkka on siis noin 5,70 euroa. Paikalliset kertoivat, että se on hyvä raha kaiken sen lisäksi, mitä koko perhe saa yritykseltä. Työntekijät vaan eivät ole useinkaan keralalaisia, vaan tulevat Tamil Nadun, viereisen osavaltion puolelta. Teepelloilla kaikuvat siis tamilinkieliset huudot ja työnjohto ja turismi pyörii malayalamin ja englannin kielillä.
Kerala on “Jumalan oma maa”. Ja onhan tämä: jos itselleen jotain loisi, niin tätä luonnon monipuolisuutta, vehreyttä, makujen ja tuoksujen runsautta – maisemia unohtamatta…
Keralassa on Intian korkein lukutaitoprosentti, ihmiset elävät pitempäänkuin muualla Intiassa, useilla on keskiasteen tai yliopistokoulutus, kaikille taataan töitä, melkein kaikki omistavvat maan,, jolla talot ovat, melkein kaikki tytöt käyvät koulua… Listaa voisi jatkaa aika pitkälle. Ja Kerala on politisoitunut ja vahvasti kommunistinen. Menemättä syvemmälle politiikkaan voisi lainata taksikuskia, joka kehui kaikkea tuota edellä mainittua, mutta samaan hengenvetoon sanoi kommunistien olevan vallassansa rahanahneita ja poliitikkojen ajavan vain omia etujaan. Onneksi on tulossa vaalit, ja viideksi vuodeksi voidaan taas vaihtaa siihen toiseen isoon puolueeseen, eli kongressipuolueeseen. Joka kuulemma osoittautuu ihan samanlaiseksi ja voidaan taas palata kommunisteihin seuraavissa vaaleissa.
Edellisen kappaleen “taksikuski” oli vähän aliarvioiva ilmaus. Raju [ratzu] nappasi minut bussipysäkiltä illalla savuttuani Munnarin kaupunkiin. Ystävällisesti, tyrkyttämättä, vei minut hotellille ja kertoili hyvällä englannilla jo nähtävyyksistä. Sovittiin, että hakee minut aamulla pienelle kierrokselle. Whats-up-viestillä viestittiin ja useampana päivänä tarvitsinkin kyytiä. Raju myös järjesti minut ystävänsä patikkaretkelle vuorille. Toki hän teki työtänsä, mutta koskaan ei tullut tunnetta, että hän yrittäisi hyötyä ylenpalttisesti tai viedä paikkoihin, joihin en halunnut. Olen yrittänyt ottaa oppia näistä useista tapaamistani “paikallisoppaista”. Suomessakin puhutaan nyt yhä enemmän live-like-a-local ja elämystarjonnasta…
Joku kyseli millaisia nämä teeseudut: Kotagiri, Ooty, Coonoor ja Munnar ovat toisiinsa verrattuna… Noh, minulle Munnar näyttäytyi enemmän turistipaikkana, muttei huonolla tavalla. Paljon nähtävää ja koettavaa, mutta melkeinpä pitää ajella taksilla – ja hankkia se paikallisopas. Noissa vähemmän tunnetuissa pikkukylissä olin lähempänä ihmisiä ja tavallista luontoa. Teepellon keskellä ei näy ketään, mitään ei kuulu… silmä lepää, katsoi sitten mihin suuntaan tahansa.
Kun laitan kuvia tuohon alle, niin täytyy kertoa, että onneksi kyllästyin merenrantalomaan ja olin kolme päivää maatilamajoituksessa Parippu-nimisessä kylässä. Muutamat kuvat siis sieltä. Liitän tähän antamani englanninkielisen palautteeni majapaikasta, josta välittynee tyytyväisyyteni. Suosittelen vierailua Keralan maaseudulla, ja annan yhteystiedot tarvittaessa.
Thomman’s farm stay was a superb experience! As traveling alone and handling some business over the internet while enjoying my holidays the farm was just the right choice for a couple of days’ stay. There is a brand new cabin build inside the garden and over the fish bonds. A bamboo bridge leads you t your own privacy. The cabin has A/C if you want to stay inside also daytime, but I preferred the balcony where I could relax, read and enjoy the view. And what food was carried to my cabin or served at the main building! The lady of the house, Jinju, is a great cook. She creates various breakfasts, lunch and dinner on request. Everything is fresh and organic. Quite a lot of the ingredients come from their own farm.l even the spices. I was also given a cooking lesson to know how to make the South-Indian mango pickle. All together great family gives you advice, keeps you company and walks with you around the farm explaining maybe new things to you about agriculture and Indian way of life. Grandfather is also willing to spend time with you and even take you for a fishing trip if you want. And for families farm is also a good option, because the family has also two little boys and they surely want to play with foreigners too. You can take part in daily life, or if you prefer to stay alone, you will be left in your own privacy.
The place in Parippu village is a little bit hard to find, but after arriving easy to walk around and e.g. take a bus to Kottayam. It depends on you if you like to stay on a farm with all its animals, both wild and domestic. Birds, turtles, snakes, frogs, fruit bats, a cow, chickens, fish… they stay in their own territory and you can stay on your own 🙂
