Piti saada kuorimaveitsi. Keittiön varustukseen ei sellaista kuulu ja suoralla keittiöveitsellä tulee aika paljon biojätettä täsmätyökaluun verrattuna. Ruoanlaitto on yksi huvini täällä ja ruoka- ja jääkaappi alkavat olla aika hyvin varustettuja. Tänään täydennystä löytyi kadunkulmasta, johon paikallinen maamies oli pakettiautonsa parkittanut. Pyörälenkiltä hikisenä (tästä myöhemmin lisää) pysähdyin ja katsastin valikoimaa. Edelläni vanhempi nonna oli ostamassa viinirypäleitä ja joutui pieneen sanaharkkaan kauppiaan kanssa siitä voiko tertun puolittaa. No, minä ehdotin, että metá minulle ja metá hänelle! Kauppias ei kai tästä oikein ilahtunut, mutta mummo oli silminnähden vaikuttunut ehdotuksestani. Niin tehtiin. Josko maksoin minä sitten koko tertun tai me molemmat koko kauppiaan mieleisen myyntierän – en tiedä.

Ostin viljelijältä myös pussin peperoncino picante -jauhetta. Tulista, mutta hyvää. Ja kaupanpäälle chilejä – nyt ei tulisuus lopu keittiöstä. Tarkoitus oli itseasiassa ostaa pepe, mutta pippuria ei ollut.

Niin – se kuorimaveitsi – ja lisäksi ihan purkkimustapippuria. Ei niitä sitten lähitarjonnasta löydy, joten päätin iltapäivällä lähteä vielä Pianopoliin, kilometrin päässä sijaitsevaan vähän isompaan kylään, ja sen Conad-supermarkettiin.

Oli sadetta luvassa ja lähdin kävellen illansuussa. Pimeä tulee nopeasti.

Sain ostokset tehtyä – kaikkea löytyi – ja muutakin ostettavaa, piti jopa ottaa lisäkassi (biohajoava tietty), kun kaikki ei pikkureppuun mahtunut. Viinipullokin.

Ja sitten alkoi sade. Tihku-, kaato- ja ukkosmyrsky. Sateenvarjo milloin missäkin solmussa ja biokassi vettyy… Vaan mitäs muuta teet kuin kävelet ylämäkeen kotikylille. Hullu turisti.

Vuoriston kupeessa sade taitaa olla aika oikukas. Ensin paistaa aurinko ja huippujen takaa näkyy vähän tummaa taivasta. Ja kun käväiset kaupassa, olet sadepilven keskellä. Vettä tulee tuulen mukana ja milloin mistäkin suunnasta. Ei taivaalta, niin kuin meillä tasamaalla – vaan tuntuu kuin olisi tuulitunnelissa, jossa testataan väkijoukkojen hallintaan vesitykkejä.

Sanoisin, että täällä on myös hulevesiongelma! Mitä lie italiaksi koko “hulevesi”? Ylämäessä tietä pitkin jalankulkijaa päin tulee vesivalli ja kastelee jalat, alamäessä vesi ohittaa kävelijän reippaasti ja sujahtaa jo vuolaana purona kanjoniin. No, joskushan nämä huleet äityvät maanvyörymiksikin. Pientä soran siirtymää alkaa kertyä tien varteen nytkin.

Mutta toki pääsin kotikylille, märkänä, mutta muutoin ihan OK. Lähikaupan rouva taisi hymyllä kun vettyneen Conad-kassin kanssa hipsin mahdollisimman huomaamattomasti ylämäkeen. Kotikortteeriin ei pääse kulkematta kaupan kautta, jos ei sitten kierrä kukkulaa vielä yhden kerran ja koukkaa koulun ja kirkon kautta. Saattoi kauppias tietysti olla huomaamattakin, kun ei normaaliin tapaan asiakkaita ovella päivystänyt sateen takia. Ehkä minua ei kovin pahalla katsota, kun taas menen sinne ostoksille.

Lähikaupan suosiminen on ollut puheissa kotosuomessakin. Mietin, että mikä minut sai sinne supermarkettiin menemään. No, tietty ne pienet erikoisostokset, eittämättä paljon parempi valikoima ja kieltämättä myös hintataso. Kympillä sain kaikkea ja sen viinipullonkin. Lähikauppias kisaa palvelulla, ystävällisyydellä ja sillä, että on aina siinä lähellä, eikä ehkä vähän vaivalloisenkin matkan päässä. Ja jotenkin mukavaa on se, että hänellä ei maanantaina ollut sitruunoita, mutta domani, tule huomenna!

MAINOS Kotisaarellakin on Sale-kauppa, ja auto-, polkupyörä- tai bussimatkan päässä monet marketit. Käväisin kätevästi äänestämässä verkossa Keskimaan edustajiston vaaleissa – onnistui täältäkäsinkin. Jospa edustajistoon valitut pitäisivät pienten syrjäseutujen puolia. Hyviä perusteluita ja ideoita muiden paikallisten yrittäjien kanssa toimimisesta toki tarvitaan, että hintataso pysyy aisoissa ja valikoima kattavana ja laadukkaana.

#132

Liitän oheen valokuvia, jotka eivät liity mitenkään jutun aiheeseen. Sadesäällä värit korostuvat ja parin sadekuuron välissä kävin kuvaamassa kylän ovia ja seiniä. Niistä alan etsiä etelä-Italian värejä. Ja tuossa kapeassa soirossa on kotikortteerin pikkuportaat vasemmalla, makuuhuoneen ranskalainen parveke ja sen yläpuolella työpisteen ikkuna keittiössä. Oliivikuvaa saatan käyttää vielä muuallakin.