Kolmen kuukauden Intian matka – pisin tähänastisista – on huomenna ohi. Suomeen en kuitenkaan vielä palaa, vaan etätyöosoite on seuraavat kaksi kuukautta Thaimaassa. Alan lähestyä sitä suunnitelmaa, että olen puoli vuotta Aasiassa ja sen kesäisemmän puoliskon Suomessa.

Olen nyt kierrellyt poikkeuksellisen paljon ja lentänytkin maata ristiin rastiin. Toki kolmessa kuukaudessa ei tarvitse tehdä ihan pikavierailuja, vaikka useammassa kohteessa käykin. Viimeiset kaksi viikkoa olen esimerkiksi ollut Delhissä…

Minun ei alun alkaen pitänyt tulla ollenkaan Delhin, vaan pysyä etelä-Intiassa, mutta Thaimaan viisumia ei saanutkaan Suomesta, vaan se piti hakea Intiassa, koska viisumia ei voi hakea aikaisemmin kuin kolme kuukautta ennen maahan saapumista. Siksi siis Delhiin, eikä enää takaisin etelään budjetti- ja ilmastoahdistussyistä.

En pitänyt aikaisemmin Delhistä, enkä pidä vieläkään. Paska paikka.

Ajatella, jos olisin säästänyt talveksi kaksi viikkoa lomaa ja varannut Finnairilta lennot ihanaan Delhiin… Tiedossa on, että täällä on talvi, mutta sattuikin ennätyskylmä jakso. Missään ei ole lämmin. No, parin-kolmen täkin alla on hyvä nukkua talviunta.

Lentokentällä ei tullut vastaan leppeä tai eteläinen lämmin tuulahdus, vaan kajaanilainen tuulentuiverrus. Se ero täällä on Suomen nollakeliin, että ei sada loskaa. Eikä tullut vastaan ennakkoon tilattua taksiakaan. Lukuisten selvittelyjen jälkeen mikälie kuski löytyi 50 minuuttia myöhemmin. Ja vei toki oikeaan osoitteeseen. Heritage-hotelli sinänsä oikein hieno: marmoria, patsaita, tunnelmaa brittiloiston ajalta. Edullisen hinnan selittää se, että ei ole enää loistossaan. Minulle ihan sopiva, reissuni tyylikkäimpiä majoituksia kuitenkin. Delhin kadut ovat saastaisia, lohduttomia ja täynnä elämää.

Hotellilla oli tarkoitus tehdä vähän kirjoitushommia. Netti toimi katolla, jossa ei ollut sähköä. Aulassa oli sähköt, mutta mikään netti ei toiminut. Lopulta totesin, että paras tilanne on omassa huoneessa. Sain työt tehtyä.

Delhissä on valtavasti nähtävää ja yli-innokkaat taksi- ja riksakuskit huijaavat sinnua aina ja joka tilanteessa – tai ainakin yrittävät. Näiden moskeijojen, palatsien ja hallintorakennusten – sekä tietysti Agran-vierailun ja Taj Mahalin – jälkeen saa kerätä itsensä taas esittelemän Säynätsalon kunnantalon inhimillistä mittakaavaa…

En söisi Delhissä mitään katukeittiöstä – muusta Intiasta poiketen. Hygienia on silminnähden ihan tuntematon asia. Mutta raja ei aina ole kovin selvä. Saatat mennä ihan asiallisen näköiseen ravintolaan ja tilata – ja ruuat haetaan siitä katukeittiöstä…

Ja viikko menikin sitten delhibellyn kanssa. Agran kotimajoituksen isäntä sanoitti asiaa näin: “OK. You have very fast processing stomach.” Sisko lohdutti sähköpostilla, että “Kyllä, Aasian matkalla aina yksi vatsatauti pitää kokea, mutta ole varovainen.” Helpotti.

Olen ollut kolme kuukautta kasvissyöjä ja ilman alkoholia. Vatsataudin mentyä ohi oli melko hilkulla, etten tilannut olutta tiibetiläisessä ravintolassa momojen kyytipojaksi – intialaisten sapuskat saavat nyt riittää vähäksi aikaa. Mutta siirsin oluen siihen hetkeen, kun upotan jalat Thaimaan rantahiekkaan, tilaan tomjam-keittoa ja sen kylmän oluen.