Kaksi kuukautta Thaimaassa jäi taakse ja lensin Delhin kautta Udaipuriin. Kävin täällä viimeksi 2019, josta tarinat silloisessa blogissa. Jos Thaimaassa ei – ihan suunnitellusti – tapahtunut paljon mitään turisminomaista, niin täällä tapahtuu!
Asetuin majailemaan keskustan ulkopuolelle edellisen matkani elämysoppaan kotimajoitukseen. Toki tätä voi hotelliksikin kutsua, ja toiminta on ammattimaista. Siitä, miksi monet pienetkin hotellit ovat statuksella ”home stay” voi kiittää verotekniikkaa, joka suosii kotimajoituksia.
Kävimmekin sitten isännän kanssa heti kierroksella hänen ylläpitämässään Education Centerissä, johon kylän lapset voivat tulla koulun jälkeen kerhoon tekemään läksyjä ja viettämään aikaa. Pääsin osallistumaan alakoululaisten matikan kerhoon. Tarkistin laskutehtäviä ja pyynnöstä patistin heitä olemaan huolellisissa ja erityisesti pesemään käsiä usein ja ajatuksella.
Auringon laskiessa kiivettiin kukkulalle – ei sille, jossa asustaa leopardi – vaan viereiselle 🙂 Isäntä osoitteli harmissaan rakennuksia ja kertoi niiden ilmestyneen koskemattomaan laaksoon viimeisen viidentoista vuoden aikana. Hän suunnitelleekin muuttoa pois, koska kaupunki alkaa saavuttaa näitäkin seutuja.
Paikallisbussilla matkailin tänään keskustaan ja kummastelin tuttuja kujia ja seutuja. Vanha kaupunki ei ole muuttunut mihinkään: samat kujeet myyjillä ja rakennukset paikallaan. Löysin vanhasta muistista kattoravintolan ja sain parhaan lounaan toistaiseksi: Rajasthanilaisen thalin, josta ohessa kuva. Hienoja makuja – kokki uurasti ruokia pitkään ja hartaasti, olin ainoa lounasasiakas. Ei ollut eineksiä tai pakasteita, eikä eilisiä sooseja. Erityisesti kerrottiin kuvassa kello kuudessa olevasta eineestä, joka on paikallinen erikoisuus kuivatusta vihanneksista. Nam. (Kuinka tällanen annos voi maksaa vain 289 rupiaa, 3,18 €?)
Illansuussa olikin etäyhteys Suomeen ja osallistuminen JAMK-seminaariin ”Matkailukoulutuksen verkostopäivät 2023”. Oliin kaukoviisaasti tehnyt omasta esityksestäni nauhoituksen, kaiken varalta. Hyvin meni – ja olipa tosiaan onni, että oli nauhoitus, koska kun esityksen aika oli, aurinko laski ja taustalla kadulle ilmestyi hääkulkue…
Nauhoitus toimi ilmeisen hyvin, mutta keskusteluosuus vähän tökki teknisestikin – mutta, toisaalta ei sille ollut varattu aikaakaan. Päivän yhteydet sisälsivät lisäksi ulkomaisten vieraiden metsäkävelyn ja majoittumisen ohjeistusta. Kiitos Vesa metsäelämyksestä briteille! Veronikakin otti vastaa jo aamulla yhtäkkiä tupsahtavaa (no, joo, ilmoittivat jo eilen hyvissä ajoin tulostaan…) opiskelijaryhmää ja nyt iltapäivästä Kate aloittelee kirjoittajaretriittiä pariksi päiväksi. Kunnantalollakin tapahtuu!