”Mitä Laosissa on?” kysyi sisko matkareitistäni. No, en ole siellä ennen käynyt ja en tiedä mitään, mutta ajattelin ottaa selvää. ”Vientianne?” arvioi taasen ystävä Thaimaassa, kun kartoitin talven Laosin sijaintiani. ”Awfull palace!”
Saavuin Thaimaahan viikko sitten – taas vähän etuajassa sesonkiin nähden. Sateisia päiviä, mutta nyt jo aurinko paistaa suurimman osan aikaa. Suomesta oltiin huolissaan, kun sielläkin oli uutisoitu Intian Dana-myrskystä. Palautin huolen muistuttamalla, että olen Thaimaassa: sekä Intian, että Philipiinien myrskyjen ulottumattomissa. Olin kyllä toissa vuonna Odishassa, ja juurikin tuolla myrskyseudulla. Minun matkani aikana oli rauhallista, mutta edellisen hirmumyrskyn jäljet olivat vielä näkyvillä – silloinkin noin miljoona ihmistä evakuoitiin alueelta. Alueen slogan oli ainakin tuolloin ”India’s Best-Kept Secret, Hidden Pearl”. Ihanaa seutua, mutta matkaa ei kannata suunnitella alkutalveen…
Täällä Thaimaassa asetuin kuukaudeksi Rayoniin, Ban Phen kylään.
Kolmas kerta täällä, ja tykkään. Vähän turisteja, jonkin verran eläkeläisiä ja muutoin melko uinuvaa eloa. Asun kuukauden paritalon pienessä puolikkaassa, jonka isoa osaa asuu ranskalais-thaimaalainen pariskunta. Asunto kiva, mutta jos aikoisin olla kauemmin, haluaisin keittiön. Olenkin katuruuan varassa – mikä ei tietysti ole ollenkaan huono vaihtoehto! Katukeittiöruoka tullee halvemmaksikin kuin yhdelle laittaa omat sapuskat. Tietty viime talven asunnon mahtava keittiövarustus ja tuoreet ainekset suoraan torilta pannulle olivat elämys, jota hain ja tulen hakemaan.
Matkasuunnitelma ennen huhtikuun paluulentoa vie minut ensin Intiaan vapaaehtoistöihin Rajastaniin, sitten taas Thaimaahan, Laosiin, Vietnamiin. Oleskelut olen suunnitellut niin, että en tarvitse viisumeita, vaan Suomen passi kelpaa suunnitellun oleskelun pituuden katteeksi.
Lentoahdistus on iskenyt, kun lueskelen hiilijalanjälkiä ja napsuttelen laskureita – ihan oman työnkin puitteissa. Lento tänne Aasiaan, ja vielä siirtymiä sisäisesti, tuottaa ainakin 70 % omasta hiilijäljestäni. Autostahan olen Suomessa luopunut, ja muutkin päästöt ovat vähäisiä, mutta kokonaissaldo on hävettävä. Mitä pitäisi tehdä? Jospa lentäisi vain kerran edes takaksin ja pysyisi täällä samoilla seuduilla, polkupyöräillen – olisihan se jo parempi kuin reissata ympäriinsä. Täytyy katsella vielä kuitenkin sopivaa seutua, johon asettua.
Voisin aktivoida ajatuksen ”sijaiskärsijyydestä”. Minä matkustan, nautin, kärsin ja raportoin, ettei muiden tarvitse 🙂
Ostan siis tavallaan hiilikiintiötä niiltä, joilla on sitä muille jakaa.