Italiankuukauden puoliväli meni jo. Enää tämän viikon rippeet ja ensi viikolla lento takaisin Suomeen. Kuuluu olevan lunta ja räntää… Pitää tilata renkaanvaihto. Olipa viime viikonloppu sellainenkin ennätys, että en oikeastaan tehnyt mitään työhön viittaavaa. Muutaman ohjeen ja yhteydenoton siirsin Kunnantalon sijaisylläpitäjlle.

Välillä oli täälläkin pari sateista ja pirun kylmää päivää. Sisällä lämmittimen vieressä luettujen kirjojen lista täydentyi hyvin. Mielenkiintoisia juttuja Säynätsaloonkin liittyen – Leena Virtanen, Kristina Markkanen: Wivi ja Hanna: Arkkitehdin ja kauppaneuvoksen yhteiset vuodet. Mutta erityisesti Héctor García (Kirai), Francesc Miralles: Ichigo ichie, Hetkessä elämisen taito japanilaisittain. Kuuntelin pyörälenkillä ja luinkin osittain uudestaan – sekä tilasin painetun kirjan kotiin odottamaan paluuta. Juu, en aio alkaa Zen-meditoimaan tai hankkia mindfulness-puhelinsovellusta, mutta jotenkin kirjan ajatukset kolahtelivat. Lukekaa itse. Suosittelen.

Se, että oli välillä kylmiä päiviä, muistutti että matkustaessa on hyvä, jos kokee ”koko paketin”. Toki, jos olisin ollut vain viikon ja sää olisi ollut kuin suomen kalsa juhannus, olisin ehkä pettynyt pakettimatkaaja – merenrannallakaan ollut ketään. Mutta lämmin juoma ja ruoka, viltti, lämmitin ja hyvä kirja auttoivat tuon ajan yli. Nyt on taas paistanut jatkuvasti aurinko ja päivälämpökin on parinkymmenen hujakoilla. Live like a local – sääkin on osa paikallisuutta.

Ajelin pyörällä vaihteeksi parina päivänä ylemmäs kukkuloille, jossa on pieniä kyläpahasia. Ohessa yhden lenkin hahmo. Meinasi tulla vähän pidempi lenkki, mutta onneksi huomasin ja korjasin suuntaa melko ajoissa. Tuolla lenkillä ylimmillään kuljetaan noin 600 metrissä ja liikennemerkki huomauttaa, että joulu-, tammi- ja helmikuussa on autoissa oltava renkaissa ketjut. Eli talvi se on tännekin tulossa.

Kuva on vain hahmo reitistä, kun varsinainen älykkö ranteessani päätti oikaista parin vuoren yli, eikä saanut ajetusta reitistä tolkkua ollenkaan. No, Google seuraa ja tallentaa kulkemisiani uskollisesti.

Korvanappikuulokkeestakin loppui virta ennen minua.

Etätyöt sujuvat hyvin. Paikallisen operaattorin prepaid-netti toimii hyvin. Elissan lupaama maksuton Euroopan nettiroaming loppui noin puolentoista viikon kohdalla… Toki kahden-kolmen tunnin nettivalmennukset, joihin olen osallistunut, vievät paljon ruutuaikaa. Visit Finlandin ja Jyväskylä Regionin koulutuksia olen ahkerasti istunut. Ensi viikolla ehdin kuunnella jopa Adoben isoa tapahtumaa jenkkilässä ja sen tarjoamia nettiseminaareja. Jotakin hyvää tässä maailmantilanteessa – on otettu melkoinen digiloikka.

Alla muutamia kuvia ilman selityksiä. Täällä ei muuten paljon ihmisiä näe. Kylä on kuin pahimmat Pohjois-Karjalan kuntakeskukset: autioita, jokunen ukko istuu kadun varrella, kauppias odottaa asiakkaita… Useissa ovissa, aidan pielissä, oliivipuissa roikkuu kallellaan myydään-kylttejä, hylättyjä talonrähjiä ja jopa kaupunkiasuntoja on paljon… Lamezia Termessä, joka on vähän isompi kaupunki, on jonkin verran elämää, mutta ilmeisesti korona pitää vielä useimmat visusti poissa julkisilta paikoilta.

Notta, jos katsotte jotain italialaista elokuvaa, jossa pikkukaupunki pursuaa elämää, niin ei ole täällä sellaista nyt. Pieni suklaapuoti -elokuva vilahti italiaksi dubattuna kanavasurffailussa. Se toki tapahtuu Ranskassa, mutta sopisi tähänkin piazzan reunaan ihan hyvin – mutta nyt on enemmän kaurismäkeläinen tunnelma vallalla.